last of july

Viimeinen päivä heinäkuuta. 18 päivää lähtöön. Kaksi viikkoa ja neljä päivää.
Tuntuu siltä kuinka kaikki ristiriitaiset fiilikset, jotka velloivat vielä mun sisällä pari kuukautta sitten, on hävinneet kokonaan.

Lähdön hiipiessä aina vaan lähemmäs ja lähemmäs ihmiset kysyy samoja asioita. "Jännittääkö? Pelottaako? Surettaako?" Ja siihen mun suusta purkautuu automaattinen vastaus. "Joo, joo, joo".

Sanon niin, koska oletettavasti mun pitäisi olla jännittynyt, peloissani ja surullinen. Mutta en mä ole. Tai sitten oon, mutta en vain ymmärrä sitä.

Oon aina ollut sellainen ihminen, joka jännittää kaikesta, pelkää syyttä ja on surullinen pienistäkin asioista. Sen takia voisi luulla, että mun pitkäaikaisen haaveen toteutuessa nää tunteet maksimoituisi vielä entisestään. Mutta ehkä siinä se ongelma piileekin; tää mulle edelleen niin uskomaton mahdollisuus ja elämää mullistava tilaisuus. Oon aina halunnut pois - en edes tiedä minne - minkä takia tuntuu epärealistiselta aatella, että oon tosiaan lähdössä. 

Joten nyt mä vaan olen. Kaikki tuntuu normaalilta ja mä tunnen itseni normaaliksi ja tää on ehkä ainoa asia josta mä stressaan. Tällä hetkellä. Ehkä mun fiilikset vaan menee vuoristorataa ja ne on juuttuneet paikoilleen, koska jarru on päällä eikä sitä saa pois.

koivuniemi

Nyt on sitten toinen kerta protuapparointia takana! Huhhuh jos mulla oli korkeet odotukset tän leirin suhteen niin ne kaikki ylittyi kyllä täysin, sen verran eeppinen viikko oli :-D Leiripaikka oli tosi tilava ja hyväkuntoinen, ja varsinkin sauna sekä ranta oli positiivisia yllätyksiä. Mutta tietenkin tästä viikosta unohtumattoman teki ne ihmiset siellä, leiriläiset oli ihan tajuttoman ihania ja söpöjä ja mä viihdyin tiimissäni paremmin kuin hyvin. Oltiin alusta lähtien aika idealistisia ja pyrittiin olla kangistumatta kaavoihin, minkä takia koko leiri poikkesi aika paljon mun edellisestä vetokerrasta. Leiriläiset kuitenkin näytti nauttivan tosi paljon meidän spesiaaliohjelmista ja en voi väittää, ettei meillä tiimiläisilläkään ollut hauskaa niitä toteutellessa... :D Viimeisenä iltana itkin, koska monet leiriläiset sanoivat viettäneensä juuri elämänsä parhaimman viikon ja se on epäilemättä paras asia, jonka tiimiläisenä pääset kuulemaan.

Kotiuduin protulta myöhään sunnuntaina viikon netittömyyden jälkeen, ja nää pari päivää oon oikeastaan vaan nukkunut leiriltä jääneet univelat pois ja selaillut lukematta jääneet sähköpostit, blogit ja facebook-viestit läpi. Lähtöön on enää kuukausi ja kaksi päivää, mikä aiheuttaa mussa pienenmoista paniikkia, koska pelkään että aika loppuu kesken. Toisaalta oon myös tajuttoman innoissani, sillä ensi vuoden Project Weekit (nimensä mukaisesti viikon ajaksi kampusalueen ulkopuolelle projektia toteuttamaan) ja Trivenit (eli periaatteessa pakolliset harrastustoiminnat, joita ilman et pääse IB-tutkinnosta läpi) kerrottiin sinä aikana kun olin protulla! Luin ne tänään kunnolla läpi ja aah siellä on niin monia upeilta kuulostavia mahdollisuuksia, että valinnan vaikeus iskee.

getting ready

Hain alkuviikosta mun passin ja huh siellä se viisumi sitten kököttää. Nyt on ainakin yks huolenaihe takana, ton viisumin hakemisessa tuli vähän mutkia matkaan ja ikuisena stressaajana ehdin kuvitella jo monet kauhuskenaariot päässäni. Mut kuten tavallista huolestuin ihan turhaan, tuolla kaapin perällä se passi nyt lojuu oottelemassa seuraavaa käyttökertaa, joka taitaakin olla vasta silloin kun lähden Intiaan... Mulle myönnettiin kolmen vuoden opiskelijaviisumi vaikka pyysin kahta what? En valita mutten tosin hyödy tosta ylimääräsestä vuodesta ollenkaan, sillä mun passi vanhenee jo kahden vuoden päästä. Ois vaan pitänyt käydä hankkimassa uusi passi niin kuin neuvottiin, ihan vaikka vaan niiden hirvien takia jotka juoksentelee joka sivulla :D

Käväsin tänään aamulla keskustassa lääkärissä ottamassa ekat rokotukset, vähän kiire tulee ehkä näiden kanssa mutta enköhän mä pääse ihan hyvän immuunijärjestelmän omaavana lähtemään reilun kuukauden kuluttua. Kiittelin just onneani ettei mulla ole mitään ylitsepääsemätöntä piikkikammoa - ahdisti ihan tarpeeksi jo muutenkin - sillä näitä rokotuskertoja on vielä aika paljon ennen lähtöä. Multa otettiin myös verinäyte veriryhmän määrittämistä varten, mutta sen saa tietää vasta muutaman viikon kuluttua. Apteekissakin pitäisi poiketa ostamassa parit rokotteet vielä sekä kasan lääkkeitä.

Mun pitäisi tehdä nyt miljoona eri asiaa ja ennen kaikkea pakata, koska lähden huomenna viikoksi Poriin apparoimaan protulle. Tää saattaa olla mun viimeinen protuleiri moniin vuosiin, mikä tarkoittaa sitä, että tutuiksi tulleet jokakeväiset koulutussessiot ja leiritiimipanikoinnit jää ensi vuonna kokematta, puhumattakaan itse leiristä tai monista protutapahtumista. Kaipa juuri näiden asioiden takia odotan tältä leiriltä tosi paljon, mutta saa nähdä mitä kuluvan viikon aikana tulee tapahtumaan.