travel week - I

 

Hengissä selvittiin, upea upea upea reissu takana. Tässä hieman kuvia, lisää pukkaa selostuksen kera heti kun elämä tarjoaa pienen tauon. 

♥ rakkautta Suomeen

kuulumisia

Tyypillistä Bollywood-musaa teille! Nää on näitä biisejä jotka jokainen osaa ulkoa, vaikka meillä ei oo hajukaan mitä me lauletaan :-D

Lähestulkoon joka maanantai-iltapäivällä tapahtuva college meeting, jossa opettajat ja me opiskelijat yhdessä kokoonnutaan yhteen paikkaan keskustelemaan kuluneen viikosta ja ilmoitellaan tulevia tapahtumia.

Pikapäivittelyä nyt pitkästä aikaa tähän väliin! Ihan hullua kuinka nyt on jo maaliskuu vaikka täällähän sitä ei oikein nää; aurinkoista ja lumetonta on aina, lämpötilat on tosin kyllä alkaneet nousemaan hitaasti mutta varmasti - iltapäivällä paahtuu takuuvarmasti jos erehtyi vetämään mustat farkut jalkaan aamulla. En suosittele :-D Mutta niin kampuksella tosiaan saa pukeutua ihan miten lystää (hyvän maun rajoissa), mutta muualle mentäessä pitää tietenkin olla kulttuurillisesti hienotunteinen (culturally sensitive, miten tää termi käännetään suomeksi); nyrkkisääntönä varsinkin tytöillä on peittää olkapäät sekä polvet, mikä ei oo tietenkään mitenkään kauhean haastava tehtävä. On vain mielenkiintoista verrata Intiaa vaikkapa Suomeen, jossa pukeudun paljastavammin jo 20 asteessa kun täällä ei 40 asteen hellekään saa mua hyppimään shortseissa ja topissa (kampus on taas tietenkin ihan toinen asia...).

Mun wadan, W5:n vartijan lempparispotti. Meillä on kampuksella vartijoita, jotka vaan yksinkertaisesti pitää silmällä ettei mitään pahaa tuu tapahtumaan. Ja pahalla tarkoitan jotain vaarallisia tilanteita (tulipalo, myrkyllinen käärme ymsyms), sillä ei he meitä opiskelijoita kyttää millään tavalla. Monet mun kaverit on ollut järkyttyneinä kuullessaan että meillä on vartijoita - "ihan kuin jotain vankilameininkiä" - mutta suoraan sanottuna mä en ainakaan sitä huomaa enkä koe että mua valvotaan tai että mun yksityisyyttä on jotenkin loukattu.

Vasta nyt pikkuhiljaa me ykköset ollaan huomattu että IB on alkanut, sillä töitä on ollut niin paljon että yks päivä oikeen itketti miettiä mun vanhaa lukiota Ressua Suomessa ja sitä vähäistä työmäärää mitä sieltä sain :-D (Voisin heittää yhden tosi huonon vitsin tähän väliin: I(B) came in like a wreeecking ball got it? Hahaha tää on yks niistä läpistä jotka on niin huonoja mutta paikkansapitäviä että pakko nauraa) Ihan näin yleisesti voisin kertoa että opiskeluun suhtaudutaan nyt paljon vakavammin, sillä tää termi ja nää arvosanat on elintärkeitä varsinkin niille, jotka aikoo hakea Jenkkeihin yliopistoon ensi syksynä - eli periaatteessa kattaa 75% koko koulusta... Viime aikoina meitä ykkösiä on kuumoteltu EE:stä (Extended Essay, 4000 sanan esseepommi omavalintaisesta aiheesta joka kattaa yhden pisteen koko IB-loppuarvosanasta, ei tunnu kauheen tärkeeltä mutta tää on monen IB-opiskelijan suurin painajainen) jonka deadline on vasta ens vuoden helmikuussa... Ehkä tää info oli kuitenkin melko välttämätön sillä silti on näitä tapauksia jolloin koko essee on hutaistu muutamassa päivässä ennen vihoviimeistä palautuspäivää haha.

Tämmösiä kivipenkkejä on siroteltu ympäri kampusta sinne tänne, tää on uima-altaan (ihme etten oo ottanut kuvia vielä ja koittanut saada teidät kateellisiksi :-D) vieressä sijaitsevalla nurmikolla. Tosi kiva paikka vaikkapa lukea jotain tai kirjoittaa päiväkirjaa - tai sitten tuijotella bodaavia ihmisiä kuntosalilla ja tuntea huonoa omatuntoa omasta laiskuudestaan. Jep. Se jälkimmäinen.

Täällä me kaikki ollaan pikkuhiljaa ymmärretty miten aika on valumassa loppuun kakkosilla. Tää aiheuttaa jonkinlaista sekavaa epätoivoa ja halua nauttia jäljellä olevista yhteisistä päivistä niin paljon kuin on vaan mahdollista. Meidät ykköset on pikkuhiljaa valmisteltu ja infottu ottamaan harteillemme se vastuu, joka kakkosilla on ollut aikoinaan ja ainakin mua se pelottaa ihan sikana. Johan mä vasta tulin tänne, enhän mä tiedä tarpeeksi olemaan kypsä ja vastuullinen (yeah right) roolimalli tuleville ykkösille? Ja mikä pahinta, en todellakaan oo valmis luopumaan näistä ihmisistä tietäen, että suurinta osaa en varmaan näe enää koskaan. Miksi tää paikka tuo mun elämään ihania ihmisiä vain viedäkseen heidät pois vuoden parin kuluttua?

Meillä oli eilen jokaviikkoinen Manavya-sessio, joka on siis mun CE (community engagement) eli vapaaehtoistyö. Me käydään 45 minuutin ajomatkan päässä olevassa kylässä sijaitsevassa lastenkodissa, jossa asuu HIV-positiivisia lapsia ja nuoria. Leikitään, lauletaan, pelataan pelejä ja yksinkertaisesti vaan vietetään aikaa yhdessä. Joka kerta me koitetaan keksiä jotain uutta tekemistä, ja eilen meillä oli kynsilakkoja vanhemmille tytöille ja he kyllä tykkäs tosi paljon. Vaikka mulla ois ollut miten huono päivä, Manavyassa käyminen piristää mua lähes poikkeuksetta aina! 

Mutta onneksi super kivoja juttuja tulee tapahtumaan! Näistä suurin innostuksen aihe on tällä hetkellä Travel Week, 9-päiväinen matkustetaan-ympäri-Intiaa-kaveriporukassa-ilman-aikuisia -sekoilureissu joka alkaa huomenna!!! Oon niiin innoissani että viime päivinä ei oo opiskelusta kauheesti tullut mitään, haha keskittymiskyky on ollut hieman koetuksella. Lähden Keralaan, joka on Intian eteläisin osavaltio ja kuvista päätellen ja tarinoita kuunnellen aivan mielettömän kaunis paikka! Ideana on viettää aikaa Kochissa, joka on Keralan suurin kaupunki ja oli 1300-luvulla tärkeä satamakaupunki mausteiden kuljettamiseen. Se on on ollut myös Portugalin, Hollannin sekä Brittien siirtomaa(-kaupunki?) joten mielenkiintoista nähtävää löytyy varmasti! Meillä on perillä Keralassa oma minibussi, jolla me kurautellaan paikasta toiseen; ideana ois käydä teeviljelmäkukkuloilla, viettää yö venetalossa joka kulkee jokivarsia pitkin sekä käydä tsekkaamassa luonnonsuojelupuisto (tiikereitä ja elefantteja! jee) sekä vesiputouksia. Koko reissu me päätetään Intian kuuluisimpaan turisti- ja bilerantaan Goaan jonne lähes puolet koulusta on menossa, semmonen fiilis että näistä päivistä tulee ihan sairaita ja ikimuistoisia!!

kuvat x, x, x, x

Palaan takaisin kampukselle 16.3, eli jonkinlaista taukoa on siis varmasti luvassa. Lupaan ottaa paljon kuvia ja postailla heti kun ehdin ja oon toipunut mun reissusta haha. Ja hei te, jotka haitte UWC:hen tänä vuonna - tasapuolisesti onnea kaikille, teillä on varmasti kutkuttavat kuukaudet edessä haastattelukutsua jännittäen! 

Haleja täältä x

Lam

bald for a cause

... Ja nyt kampuksella näkee kourallisen kaljuja päitä, sillä kaikki leikattu tukka lahjoitettiin hyväntekeväisyytenä lebanonilaiselle syöpäyhdistykselle. Tää siis tapahtuu joka vuosi ja on täällä MUWCI:ssa jo jonkinlainen perinne. So so so much respect.

(Kunnollinen postaus tulossa myöhemmin tällä viikolla kun työtaakka keventyy! Lupaan.)