1.2.2015

lights out, words gone


Tää biisi on pyörinyt taas repeatilla vähän pidemmän aikaa, Bombay Bicycle Clubin biisit muistuttaa mua aina MUWCI:sta ja viime vuodesta!

Pikaisesti kuulumisia tähän väliin kun mulla on pitkästä aikaa hieman enemmän vapaa-aikaa jesjes! Ekaksi täytyy hehkuttaa että sain eilen mun EE:n (extended essay, 4000 sanan essee joka on yksi IB:n extravaatimuksista) vihdoinkin valmiiksi!!! Eri kouluissa on deadlinet eri aikaan, ja meillä oli se hitusen myöhemmin mikä on vaan ihan hyvä koska en ois muuten ikinä ehtinyt kirjoittamaan tätä valmiiksi. Ja mähän vakuuttelin itselleni, että hoitaisin tän alta viime kesänä... noh. Mulla oli kiva aihe, mutta jostain syystä en ikinä vaan motivoinut itseäni aloittamaan ajoissa ja sen takia pusersinkin ne vikat 1600 sanaa ja hioin mun siskon avustuksella koko esseen kuntoon muutaman päivän sisällä. En suosittele ollenkaan, haha. En mä kauhean ylpeä tosta mun EE:stä ole, mutta ainakin sain sen pois alta ja nyt on aikaa keskittyä muihin (koulu)hommiin.
 
EE DONE!!!


 Tammikuu sujahti melko sumuisessa mielentilassa, koko ajan oli stressiä päällä minkä takia olin kipeäkin jonkin verran. Kuitenkin kivoja juttuja tapahtui paljon, yksi kohokohta oli American Regional Week, joka siis nimensä mukaisesti oli viikko, jolloin Amerikan mailla oli erilaisia tempauksia joiden tarkoituksena oli levittää tietoisuutta omista kulttuureistaan. Tämä tapahtui mm. ruuan, erilaisten puheiden sekä pukeutumispäivien välitykselllä, ja koko viikko huipentui American Regional Eveningiin. 
Mä opiskelen kuudentena IB-aineenani film studiesia, ja mun nykyinen opettaja on pääammatiltaan tuottaja Mumbaissa. Meille oppilaille tarjoutui mahdollisuus päästä parin päivän kestoiseen työharjoitteluun oikeassa leffastudiossa, ja mä siitä innostuneena lähetin kyseisen mainoksen ohjaajalle viestiä. Noh, lopulta mä ja costaricalainen Ruben saatiin luvalliset poissaolot koulusta ja me vietettiin Mumbaissa kolme päivää. Me oltiin apulaisina Kinder-mainoksessa (:D), ja meidän päätehtävinä oli vain pitää huoli logistiikasta ja siitä, että kaikki sujuu ajallaan. Oli mielenkiintoinen mutta tosi rankka kokemus, sillä me työskenneltiin kahtena päivänä yhteensä 24 tuntia. En ikinä olettanut elokuvateollisuuden parissa työskentelemisen olevan näin rankkaa! 

Me lähdettiin Mumbaihin ekaa kertaa julkista liikennettä käyttäen, ja oli kyllä aika lähellä ettei eksytty kokonaan haha. Melko normaalia hypätä kyytiin ja pois liikkuvasta bussista, sillä nää kulkuneuvothan ei pysähdy kunnolla matkustajia varten... Stressaavaa puuhaa tää matkustaminen Intiassa


Tein myös tosi tärkeän ja vaikean päätöksen tammikuun puolivälissä. Olin joulukuun alussa hakenut Global Citizen Year-nimiseen välivuosiohjelmaan, joka tarjoaa 10-kuukautisen etukäteen suunnitellun välivuosiohjelman joko Senegalissa, Intiassa, Brasiliassa tai Ecuadorissa. Tää ohjelma on kaikille avoin kansalaisuudesta riippumatta, mutta täysstipendejä on todella hankala saada ellei sitten ole UWC-opiskelija, sillä meille on tarjolla täysin erillinen stipendi. Noh, mä olen aina harkinnut välivuotta jonkin verran ja tänä vuonna muhun iski palava halu päästä Etelä-Amerikkaan espanjankielentaitoa parantamaan. Siinä mä ilmaisen välivuoden perässä lähettelin hakemusta menemään ihan kummempia miettimättä, mutta pääsinkin haastatteluvaiheeseen asti ja lopulta valituksi.
Niin. Mä pääsin mukaan tähän välivuosiohjelmaan, ja yhtäkkiä kaikki mitä suunnittelin mun tulevaisuudelle (hyväksymiskirjeet Jenkeistä täysin stipendein, yliopisto Jenkeissä ymsymsyms) sai uuden haaran. Mulle tarjoutui mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä noissa neljässä maissa, mahdollisesti vähin kustannuksin, ja mä olin ihan hukassa mitä tehdä. Tää olisi huikea ja uniikki mahdollisuus, vähän samaan tapaan mitä UWC oli aikoinaan, mutta toisin kuin pari vuotta sitten tällä kertaa mä epäröin todella paljon. En ala elaboroimaan kaikkia niitä plussa- ja miinuspuolia, enkä syitä miksi kieltäydyin, mutta lopulta lähetin kyseiselle järjestölle kiittäen tästä mahdollisuudesta ja sanoin ei. Vielä ei ole varsinaisesti kaduttanut, mutta katellaan sitten myöhemmin elokuussa kun yhtäkkiä muistan että hei, jos olisin valinnut toisin, olisin nyt Ecuadorissa...


American Regional Eveningiä :)



No mutta niin. Meillä alkoi eilen Theatre Season, joka on siis jokavuotinen kuukauden kestävä ajanjakso täynnä erilaisia näytelmiä. Kinnostavia teatteriproggiksia on taas vaikka kuinka monta, joista kohutuin on varmaan Rocky Horror Picture Show, josta sovelletaan luultavasti jonkinlainen MUWCI-versio. Mä itse toimin taas puvustajana kuten viime vuonnakin - kieltämättä teki mieli kokeilla jotain uutta, esim. tuottajan roolia, mutta ajanpuutteen takia päädyin vaan siihen tuttuun ja turvalliseen. Who's Afraid of Virginia Woolf on siis mun näytelmä, ja sitä varten oon vähän tutkinut 1960-luvun muotia ja suunnitellut pukuja. Intiassa, tai ainakaan Punessa ei kauheasti minkäänlaisia kirpputoreja tai second hand-kauppoja ole, joten saattaa olla että joudun taas ompeluhommiin :D Theatre Season on tosi stressaavaa aikaa, mutta se on kyllä sen arvosta ja kaikki tää puurtaminen ja lopulta näytelmien katselu tuo tosi kivaa vaihtoehtoa normaaliin koulurytmiin.

Shivaji Market Punessa, täältä mä ostan mun hedelmät ja jouluvalot ja sen sellaiset :) Tykkään sillä tää on sellainen paikka jossa paikalliset intialaiset käy, saa kokea sitä oikeaa Intiaa.



IB:n suhteen aletaan olla jo loppusuoralla. EE ja TOK on hoidettu pois alta, enää ois vaan muutamat IA:t (internal assessment, eräänlainen essee joka määrittää yleensä 20% loppuarvosanasta) jäljellä, mocksit eli prelit maaliskuun keskivaiheilla ja sitten loppukokeet toukokuussa. Huhhuh. Töitä on tehävänä edelleenkin paljon: mulla on kuukauden sisällä kolmet orals, eli suulliset kokeet enkussa, espanjassa ja film studiessa eli kiirettä pitää edelleenkin. Kuitenkin meillä on miniloma helmikuun lopussa (tällä hetkellä olis suunnitelmissa lähteä jonnekin rannalle laiskottelemaan) ja heti mocksien jälkeen koittaa taas Travel Week, yksi vuoden kohokohdista :) Eli eiköhän noiden lomien voimilla jaksa hoitaa IB ihan kunnialla!

Nolo selfie. Hämmentävää muuten nähdä oma pärstä näin isona näytöllä...


Tämmöstä todella sekavaa kuulumispostausta tähän väliin! Kuvamateriaalin esteettisyys kirvelee mun silmiä mutta noh, näillä mennään. Tsemppiä muuten kaikille hakijoille, toivottavasti heititte ne hakemukset postiin hyvillä mielin :) Paljon haleja Intiasta x