8.1.2015

how can UWC change the world?




UWC makes education a force to unite people, nations and cultures for peace and a sustainable future.



Yllä on koko UWC-liikkeen hyvin mahtipontiselta vaikuttava mission statement, jonka lähes jokainen UWC-opiskelija osaa melkein sana sanalta ulkoa. Tätä virkettä en uskalla suomentaa, mutta näin Suomen UWC-yhdistys tiivistäisi kyseisen sanoman: 

[UWC:n] Päämääränä on tehdä kansainvälisestä koulutuksesta yhteisymmärrystä edistävä voima ja vähentää ennakkoluuloja.

Puolentoista vuoden taipaleen kyynistämänä suhtaudun tähän lausuntoon hieman skeptisemmin, mutta pakko myöntää että mäkin olin yksi niistä, jotka saapui Intiaan silmät kiiluen innostuksesta ja hehkuen idealismia. Melko pian kun joutuu todella UWC-elämän syövereihin, ymmärtää että mikään paikka ei ole täydellinen eikä mikään järjestö toimi saumattomasti omien tavoitteidensa mukaisesti. Tämä realisaatio tietenkin tyrkkää pilvilinnasta alas melko töykeästi, mutta yllättävän nopeasti sitä kuitenkin hyväksyy faktat ja murehtimisen sijasta kuitenkin keskittyy kaikkeen hyvään, jota tällä järjestöllä on tarjota - ja mitä se on antanut mun elämälle.

UWC:lla on tietty maine, jota me opiskelijat ollaan ehkä alitajuntaisesti pidetty yllä ja jopa vahvistettu. "Hippikoulu", "maailmanparantajameininki", "joukko tyhmiä idealisteja" - melko tuttuja ja usein kuultuja nimiä joilla ainakin MUWCI:a on kuvailtu. Jollain mun kavereilla on sellainen käsitys, että me aloitetaan päivämme joogalla sekä teellä ja puhutaan henkeviä koko päivän parin mediaatiotauon voimin. "Parannetaan maailmaa." Tietenkin näin kärjistettyjä kuvitelmia ei monella onneksi ole, mutta kieltämättä tosi moni luulee, että tää on jokin eliittikoulu joka "valmentaa" tulevaisuuden päätöksentekijöitä ja vaikuttajia ja johtajia. Tietenkin IB-tutkinto kaikkine ekstravaatimuksineen - tärkeimpänä mainittakoon CAS-ohjelma, joka pyrkii tasapainottamaan IB:n painavaa akateemisuutta luovuuteen ja urheiluun keskittyvillä harrastuksillä sekä vapaaehtoistyöllä - tarjoaa moniuloitteisemman lukiokokemuksen sekä valmentaa elämään paremmin kuin vaikkapa pelkkä suomalainen yliopistotutkinto, johon kuuluu puhtaasti vaan se koulu. UWC-kouluilla on kirsikkana kakun päällä tietenkin monikulttuurisuus, joka tuo jokapäiväiseen elämään täysin erilaisen maun. Ihmiset ovat intohimoisia ja uteliaita, tiedonjanoisia muita ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. UWC:n hakuprosessi on maasta riippuen suhteellisen helppo tai äärimmäisen vaikea, mutta loppujen lopuksi kouluihin kuitenkin suodattuu sellaisia ihmisiä, jotka välittää maailmanmenosta ja joilla on intressejä, tahtoa ja kykyjä takertua asioihin, jotka ei tämän ikäluokan keskivertotallaajaa liiemmin kiinnostaisi. Ja "keskivertotallaajalla" en halua loukata ketään tai varsinkaan asettaa UWC-opiskelijoita jalustalle muiden yläpuolelle - "ylimieliset paskiaiset" on nimittäin myös aika tuttu sana kuvailemaan meitä opiskelijoita - vaan ihan vain alleviivata sen faktan, että siinä nuoruuden ja aikuisuuden välillä eri ihmisillä on elämässään eri prioriteetteja, minkä takia UWC ei sopisi kaikille kuin nenä päähän.


Mutta näenkö mä täällä tulevaisuuden merkkihenkilöitä? Kyllä ja en. Tästä(kin) paikasta löytyy niitä ihmisiä joita voisin luokitella täydellisyyttä hipoviksi, ihan kaikissa elämän osa-alueissa. Sellaisia ihmisiä, joita voisin kuvitella johtamaan maailman suuryrityksiä, istumaan oman maansa parlamentissa tai työskentelemään tieteen nimissä uusia parannuskeinoja etsien. Sellaisia ihmisiä, joita vanhempana nään YK:n lähettiläinä ja muistan kuinka aikoinaan me kokattiin yhdessä pikanuudeleita aamuneljältä. Mutta enemmän mä näen sellaisia ihmisiä, jotka ovat yhtä hukassa elämänsä kanssa kuin mä olen. Nuoria, joilla on unelmia ja UWC-kokemuksen myötä ehkä paremmat resurssit lähteä jahtaamaan niitä. UWC tarjoaa korvaamattomat lähtökohdat sellaisille ihmisille, jotka haluavat muuttaa maailmaa, mutta en väittäisi koulujen olevan maailmanparantajatehtaita, jotka sylkevät liukuhihnalla ulos tulevaisuuden päättäjiä. UWC-koulut eivät ole ihmekoneita, jotka taikovat jokaisesta yksilöstä aktiivisen kansalaisen, joka intohimoisesti ottaa elämäntehtäväkseen maailman parantamisen keinolla tai toisella. Joistakin kyllä, mutta suuresta osasta ei.

Miten UWC sitten kantaa kortensa kokoon tässä yhteiskunnassa? Mä itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että UWC ei suoranaisesti muuta maailmaa, vaan se muuttaa yksilön maailman. Tätä kokemusta on tosi hankala pukea sanoiksi, ja kliseisesti mä tyydyn vaan toteamaan, että UWC:ta ei voi ymmärtää ellei sitä ole kokenut itse. Sisäoppilaitoksessa eläminen reilun kahdensadan muun nuoren kesken olisi jo sellaisenaan melko mullistava kokemus tässä elämäntilanteessa, mutta kun soppaan heittää vielä lähes sata eri kansallisuutta ja kulttuuria, kieliä ja uskontoja, tulee kaikesta astetta mielenkiintoisempaa. Jokapäiväiset keskustelut saavat uuden säväyksen, ja oman kulttuurin jakaminen arkisessa kontekstissa (esimerkiksi ruuan tai musiikin kautta) ei ole ikinä ollut helpompaa. Valehtelematta voin sanoa että lähes joka päivä mä opin jotain uutta ihan vaan olemalla ja elämällä täällä muiden ihmisten kanssa. Mun ei tarvitse tietoisesti hakea tietoa ja uusia ajatuksia sekä oivalluksia, vaan pelkästään avoimin mielin ja aistit vastaanottavaisina pystyn imemään itteeni niin paljon mielenkiintoisia ja omista poikkeavia näkemyksiä ja mielipiteitä. Täällä ymmärtää, kuinka kasvatuksella ja elinympäristöllä voi olla niin paljon vaikutusta ihmisten elämänkatsomuksiin, mutta samalla iloiten huomata, kuinka eriäväisyyksistä huolimatta monesti ihmisten perusarvot ja -moraalit ovat samat. Kuinka empatia ja rakkaus sekä kunnioitus on tunteita, joita jokainen arvostaa ja vaalii taustastaan huolimatta.

Mä koen MUWCI:n kukkulanpäällisenä kuplana, erillisenä maailmana. Meidän yhteisö on kovin pieni, mikä mahdollistaa monet asiat mitä esimerkiksi en mun entisessä lukiossa Ressussa pystyisi ikinä kokemaan. Yleisistä harhaluuloista huolimatta meidän koulu on tietyissä aspekteissa kuin mikä tahansa muu lukio. Kaikki tulee toimeen keskenään mutta ei tosiaan ole toistensa ylimpiä ystäviä, klikkejä syntyy, juorut kulkee koko kampuksen läpi parissa päivässä ja draamaa on paljon - ja paljolla meinaan paljon,  niin opettajien kuin opiskelijoiden keskuudessa. Tää fakta pistää sosiaaliset taidot koetukselle, kun vähän väliä jouduu sovittelemaan muiden riitoja tai näkemään ei-niin-mieluisia ihmisiä joka päivä ja olla vielä sivistyneissä väleissä - mikä on tietenkin ihan korvaamaton taito tulevaisuutta ajatellen. MUWCI:ssa korostetaan ja kannustetaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, oman äänensä rohkeaan käyttöön sekä omien mielipiteisiinsä uskomiseen. Täällä saa sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä tosi helposti ja paljon huomiota, joka sitten tietenkin opettaa kuinka seisoa omien sanojensa takana sekä kuinka oma mielipide kannattaa aina ilmaista, vaikka se olisikin massavirran vastainen. Samaan aikaan täällä oppii kunnioitusta ihan uudella tasolla sekä ajattelemaan asioita muiden ihmisten kannalta ei vain henkilökohtaisesta näkökulmasta, vaan muita kulttuureita, uskomuksia sekä vakaumuksia huomioon ottaen.

Mä uskon, että UWC:n myötä maailma tuntuu kutistuvan. Kansainväliset uutiset koskettaa syvemmällä, henkilökohtaisemmalla ja tunteellisemmalla tasolla, sillä yhtäkkiä omaatkin rakkaita, tärkeitä ihmisiä ympäri maailmaa, joilla onkin konkreettinen side kyseiseen tapahtumaan. Pala sua on jokaisessa maailman kolkassa, sillä sun rakastamat ihmiset ovat myöskin hajaantuneet kaikkialle. UWC antaa niin paljon sekä pistää ajattelemaan ja näkemään maailmaa uudesta perspektiivistä. UWC muuttaa jokaisen yksilön maailman. Ja ehkä jokainen yksilö omalla panoksellaan auttaa sitten tekemään tästä maailmasta paremman paikan.

*

Multa pyydettiin kommenteissa kertomaan miten UWC voi muuttaa maailmaa, ja mun mielestä tää oli niin mielenkiintoinen kysymys että päätin tehdä kunnollisen postauksen! Kaikki tämä siis mun omasta näkökulmasta tietenkin, mutta toivottavasti oli kiintoisaa luettavaa :) Voisin puhua tästä aiheesta ikuisuuksiin, mutta ehkä tää on tällä kerralla tarpeeksi haha.
Mulla tulee viikko täyteen kohta MUWCI:ssa, neljäs termi on rullannut käyntiin melko kiireisissä merkeissä, kuten aina... Tän vuoden hakuaika alkoikin tässä kuun alussa, joten tulevat hakijat, kommenttiboksiin vaan jos on jotain kysyttävää, tai sitten hakijoiden FB-sivuille! Tsemppiä hakuun tasapuolisesti kaikille multa, ja hyvää (myöhäistä) uutta vuotta 2015 :)

xx Lam

6 kommenttia:

  1. Moi! Oon juurikin Ressusta hakemassa tänä vuonna UWC:hen ja olen kyllä tietoinen sen avaamista monista ovista ja mahdollisuuksista, mutta mitä itse meinasit tossa "mahdollistaa monet asiat, mitä esimerkiksi en mun entisessä lukiossa Ressussa pystyisi ikinä kokemaan?" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Tällä mä tarkoitan lähinnä sitä, että vaikka kuinka suuressa arvossa pidän mun vanhaa lukiota (kerran ressu, aina ressu haha), oon täällä kuitenkin ehdottomasti onnellisempi ja tuntuu että oon löytänyt "oman paikkani" :)

      Ressussahan on reilu kuutisensataa oppilasta, mikä on siis lähes kolminkertainen määrä MUWCI:iin verrattuna. Nyt kun oon asunut puolitoista vuotta todella pienessä yhteisössä, oon ymmärtänyt että tää on ehkä pikemminkin mun juttu: kaikki tuntee toisensa nimeltä, vastaantuliessa moikataan kaikkia ja saat yksilönä äänesi paljon paremmin kuuletuksi kuin normaalissa suomalaisessa lukiossa. Asioihin vaikuttaminen on paljon helpompaa ja sun mielipidettä kysytään lähes aina. Rako opettajien ja oppilaiden välillä ei ole niin suuri, sillä sama opet (yleensä) opettaa sua sen kaksi vuotta, ja heitä näkee sitten koulun ulkopuolellakin mikä tietenkin mahdollistaa oppilas-opettaja -suhteiden olevan paljon läheisempiä kuin suomalaisessa lukiossa, joka kurssien takia ei tätä mahdollisuutta välttämättä tarjoa. Tän takia esim. tukiopetusta saa paljon helpommin - pitää vaan kävellä pari minuuttia opettajan talolle ja koputtaa tee ja keksit kourassa oveen niin hyvä tulee :)

      Ja tunnit on täällä ihan erilaisia, sillä keskusteluita on paljon ja niiden aikana kuulee tosi mielenkiintoisia mielipiteitä ja perspektiivejä asioihin, sillä ihmisiä on täällä ihan eri puolilta maailmaa. Tietenkin Ressussa keskustelun taso on todella korkea ja mielenkiintoinen myöskin, mutta useimmiten ne tuppaa olemaan hyvin "länsimaalaisesta" näkökulmasta ja siten hieman yksipuolisempia. Ja tietenkin jos haluaa ulkomaille jatko-opiskelemaan, IB:n suorittaminen antaa hyvin vahvan etulyöntiaseman. Ressussahan on IB-linja, mutta voin sanoa, että IB:n suorittaminen MUWCI:ssa tuo vielä suuremman bonuksen, sillä esim. meidän CAS-ohjelma on täysin erilainen ja me tehdään ainakin nelinkertasesti enemmän kaikkea, varsinkin vapaaehtoistyötä, mitä keskiverto IB-ressu tekee.

      Vaikka Ressu on tunnettu sen yhteishengestä, voin sanoa että MUWCI lyö sen ihan 10-0, ihan vaan sen pienemmän opiskelijakunnan takia. Sisäoppilaitoksessa kun asuu, niin tietenkin siinä muodostaa erilaisia ihmissuhteita ja kyllä mä näitä ihmisiä aattelen ihan perheenä, kun taas Ressussa se oli vaan "no ne koulukaverit". Täällä on paljon enemmän tapahtumia (esim. verrattavissa nasuihin), jotka on myös leikkimielisiä ja tosi spontaaneja, minkä takia musta tuntuu että mulla on täällä ollut paljon hauskempaa kuin Ressussa.

      Mulla ois melko paljon enemmänkin pointteja, mut toivottavasti tää selkeytti vähän mitä ajoin takaa! Heitä vaan mua maililla jos sulla on lisää kysyttävää, varsinkin Ressu vs. MUWCI -asettelusta haha.

      Tsemppiä tosi paljon hakuun, ja jee tosi kiva kuulla että Ressusta on ainakin joku hakemassa! :)

      Poista
  2. moi! Oon kans hakemassa UWC:hen tänä vuonna mut mulla olis vaan sellasta kysyttävää että uskotko että huono enkku on tosi iso este pääsemisessä? Mulla siis oli yläasteella aina 7 ja nyt lukiossa 6, mutta silti itse tiiän että jos sinne pääsisin niin tulisin pärjäämään enkkuni kanssa siellä vaikka toki aluks ainaki olis tosi vaikeeta yms mutta mun yks suurin unelma olis oppia englanti hyvin että ainakin mielenkiintoo siihen olisi. Mutta niin tietkö onko olemassa joku raja kuinka hyvä englanninkielen numero täytyy olla että tulee valituksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ekaksi haluisin sanoa että kouluarvosanat harvoin kertoo koko totuutta :) Suomalaisten kieltenopetus on tosi tasokkaampaa mitä muissa maissa, ja monet tulee myös osaamatta sanaakaan enkkua. Ei UWC-komitealla ole mun mielestä minkäänlaista rajaa jonka ylipuolella pitäis olla, mutta tietenkin tyydyttävä englannin kielen taito ois toivottavaa. Kannattaa myös ottaa huomioon minkä takia sun arvosanat on sitä mitä ne ovat: onko sun kielitato samaa tasoa, vai johtuuko se vaan poissaoloista tai tekemättömistä läksyistä yms? Tärkeintä on kuitenkin just se mielenkiinto, motivaatio ja rohkeus puhumiseen virheistä huolimatta :) Että laita se hakemus menemään vaan, ei huono enkku ole välttämättä kauhea puute jos sulla on muita osa-alueita kompensoimassa sitä. Tsemppiä hakuun!

      Poista
  3. tosi kiva postaus ja sun blogista on hetkessö tullut mun lemppari! aluks en mitenkään erityisemmin noteerannut MUWCIa mut nyt tää kuuluu jo mun top kolmosiin!! ;D Haen siis itekin tänävuonna. kiitti upeesta blogista! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitti tosi paljon, kiva että sain sut kiinnostumaan MUWCI:sta - tää on ihan mahtava paikka. Tsemppiä tosi paljon hakuun! :)

      Poista