31.7.2013

last of july

Viimeinen päivä heinäkuuta. 18 päivää lähtöön. Kaksi viikkoa ja neljä päivää.
Tuntuu siltä kuinka kaikki ristiriitaiset fiilikset, jotka velloivat vielä mun sisällä pari kuukautta sitten, on hävinneet kokonaan.


Lähdön hiipiessä aina vaan lähemmäs ja lähemmäs ihmiset kysyy samoja asioita. "Jännittääkö? Pelottaako? Surettaako?" Ja siihen mun suusta purkautuu automaattinen vastaus. "Joo, joo, joo".
Sanon niin, koska oletettavasti mun pitäisi olla jännittynyt, peloissani ja surullinen. Mutta en mä ole. Tai sitten oon, mutta en vain ymmärrä sitä.


Oon aina ollut sellainen ihminen, joka jännittää kaikesta, pelkää syyttä ja on surullinen pienistäkin asioista. Sen takia voisi luulla, että mun pitkäaikaisen haaveen toteutuessa nää tunteet maksimoituisi vielä entisestään. Mutta ehkä siinä se ongelma piileekin; tää mulle edelleen niin uskomaton mahdollisuus ja elämää mullistava tilaisuus. Oon aina halunnut pois - en edes tiedä minne - minkä takia tuntuu epärealistiselta aatella, että oon tosiaan lähdössä. 


Joten nyt mä vaan olen. Kaikki tuntuu normaalilta ja mä tunnen itseni normaaliksi ja tää on ehkä ainoa asia josta mä stressaan. Tällä hetkellä. Ehkä mun fiilikset vaan menee vuoristorataa ja ne on juuttuneet paikoilleen, koska jarru on päällä eikä sitä saa pois.

4 kommenttia:

  1. Sun tilanne on vähän erilainen, kun mun ku lähin vaihtoon vuodeks, mut kiva kuulla et jollain muullaki on samallaiset fiilikset ku mullaki! Yleensä mäki just itken kaikesta ja jännitän paljon, mut nyt (oon siis jo jenkeissä) en ees itkeny kentällä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että yllättävän monella on kuitenkin loppujen lopuks aika samanlaiset fiilikset! Tai kun kuulee vaihtoon lähteviltä kavereiltakin, että lähipiiri stressaa lähtöä enemmän kuin ne itse :D

      Oi vitsi, sun seikkailu alko sitten jo! Sulla tulee kyl olemaan ihan uskomaton vuosi siellä :-)

      Poista
  2. oi vitsi sulla on hieno blogi! ja tää koko juttu kuulostaa niin siistiltä, että en voi muuta kuin jäädä seuraa sua! onnee sulle matkaan :)

    http://nelliplusfrance.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos ihan sikana! :) UWC on tosiaan ihan uskomaton ja ainutlaatuinen mahdollisuus ulkomailla opiskeluun, välillä ihmettelen miten onnekas oonkaan kun saan olla tässä kaikessa mukana!

      Poista