... tota on viime päivinä tullut mietittyä ihan kiitettävästi kun mun unirytmi on jo aika tehokkaasti sekaisin (lue: palannut ennalleen) ja yön pikkutunneilla se epätoivo iskee helpoiten. Nää pari ekaa viikkoa täällä on ollut yllättävän rankkoja, sekä sosiaalisesti että akateemisesti. IB on imenyt musta aika lailla kaiken energian pois kaikkine esseineen ja vaikka nyt pitäis koulun osalta pikkuhiljaa helpottaa hetkeksi, puskee kaikkialta lisää tehtävää. Onhan siinä hyviäkin puolia sillä tekemistä riittää eikä elämä täällä ole ikinä tylsää, mutta välillä kaipaan Suomea koska mulla oli aikaa vaan olla. Koko koulun ilmapiiri on ollut hieman alakuloinen näinä päivinä, koska me saatiin juuri tietää että ainakin kymmenen opettajaa lähtee täältä tämän termin loputtua - osa tän vuoden syksyllä avattavaan UWC Armeniaan tai ihan vaan muualle - ja joillekin tää fakta oikeesti iskee aika raa'asti ilmat pihalle. Mäkin joudun luopumaan mun matikan ja ESS:n maikoista ja ihan rehellisesti sanottuna en ois ikinä osannut kuvitella että opettajiin voi kiintyä niin paljon. Opettaja-oppilas -suhde täällä on niin avoin ja tuttavallinen, että musta tuntuu että menetän rakkaita ystäviä.
 |
| © CF. Vasemmalla kanssani seisoo mun co-year Armi, oikealla rakkaat Egesu (Turkki), Lila (Brasilia) sekä Leila (Costa Rica)
Mitä kaikkea täällä on sitten tapahtunut parin viikon aikana? Viime lauantai-iltana oli CF:n (Community Fund, joka kerää rahaa niille yhteisön jäsenille jotka sitä tarvitsee) järjestämä Winter Masquerade, jossa nimensä mukaisesti ihmisillä oli maski päällä oman henkilöllisyyden peittämiseksi - ei kyllä ihan toiminut, haha. Oli hyvää ruokaa ja juomaa tarjolla, pienimuotoisia kilpailuja ja tietenkin tanssimista. Muistan ennen tänne tuloa kuulleeni joltakulta että täällä jos missään oppii kahden vuoden aikana tanssimaan. En nyt tiiä pitääkö tämä väittämä mun kohdalla paikkaansa mutta ainakin hauskaa on :-D Tämmöset spesiaali-illat MUWCI:ssa varsinkin viikonloppusin on aika tavanomaisia, mikä tuo kivaa vaihtelua koulunkäyntiin ja rutiiniin sekä tsemppaa tulevaan viikkoon. Monet mun kaverit on vähän nyrpistellyt nenäänsä kuulleessaan että opiskelen sisäoppilaitoksessa, mutta to be honest meininki on täällä niin huippua, hakkaa Suomen lukiot 10-0.
|
 | ||||||
| © CF.Vasemmalla roomie picture! Oikealla the Vietnamese jeejee. Tämähän on aika hassu tilanne täällä koska mulla on sekä suomalaiset että vietnamilaiset co- ja second yearit :-D Sen takia oon esim. osallistunut kaikkiin Aasia- ja Eurooppa-tempauksiin. (Pakko kertoa vielä että Lucian päivänä - jota me Pohjoismaat vietettiin täällä 13.11 - me kuljettiin ympäri kampusta valkoset vaatteet päällä ja kynttilät käsissä neljältä aamulla, herätettiin kaikki oppilaat ja opettajatkin heittämällä meidän itse leipomat pullat niiden naamoihin :-D Tämmönen Lucian päivän perinne meillä siis täällä!)
Eilen illalla meillä oli Gomukhin (Gomukh on läheisessä kylässä sijaitseva luomufarmi jossa tosi monet opiskelijat käy viljemässä yhtenä aktiviteettinaan) pizza & movie night Art Centerissä (missä pidetään käytännössä Visual Artsin ja Film Studiesin tunnit) ja koko paikka oli pistetty niin kotoisaksi että huhhuh. Jouluvaloja oli kaikkialla, kangasnäyttö oli pistetty pystyyn leffan (Blancanieves, oli muuten tosi mielenkiintoinen!) katsomiseksi ja vilttejä sekä sohvia oli siroteltu sinne tänne. Gomukhin jäsenet teki ja paistoi nuotiolla pizzaa, joka oli tosi herkullista eikä maksanut ainakaan Suomen hintatasoon verrattuna lähes mitään. Tällä illalla Gomukh-tiimi pyrki keräämään rahaa tytölle, joka sairastaa leukemiaa.
Eilen meillä oli myös legendaarinen Capture the Flag eli siis lipunryöstöä eri wadojen ("asuntoloiden") kesken! Lähes koko koulu ja kaikki opiskelijat osallistui tähän, mikä tarkoittaa siis lähemmäs 200 ihmistä. Wada 1 & 3 vs. Wada 2 & 4, mutta Wada 5, jossa mä asun, rakennettiin vasta viime vuonna joten liityin wada ykkösen ja kolmosen joukkueeseen. Koko kampus koulurakennuksia lukuunottamatta oli taistelutantereena ja voin sanoa ettei mulla oo ollut pitkästä aikaa näin hauskaa! :-D Me aloitettiin pelaaminen noin yheltätoista illalla ja jokaisen wadan tukikohtana oli common room, ja mua naurattaa vieläkin miten vakavasti me otettiin koko tää homma... Me raahattiin sohvat ja tuolit ja sängyt ja roskakorit ja ihan kaikki mahdolliset huonekalut tukkimaan ovet ja tiet jotka saattoi johtaa meidän reviirille, ihmiset kiipeili katoille jotta ne näkis kauemmas. Mä olin puolustusjoukoissa ja meillä oli oma koodikieli jolla me varoiteltiin toisiamme tulevasta uhkasta (muista opiskelijoista) :-D Kampus oli tosi pimeä joten näkyvyys ei ollut mitenkään kauheen hyvä, ja ympärillä kuulu aina huutoja ja kiljuntaa joten välillä tuli jonkinlaiset Nälkäpeli-vibat, haha. Med centre on ollut melko täynnä sillä ihmisiä loukkaantuu tässä pelissä joka kerta, itse asiassa mäkin vietin yön siellä lievän aivotärähdyksen takia sillä kaaduin ja löin pääni, hups. Mutta ihan älyttömän hauskaa oli ja ME VOITETTIIN ja se fiilis ja juhlinta pelin päättymisen jälkeen, huhhuh. Yks niistä hetkistä jolloin musta tuntuu että voisin vaan räjähtää kaikesta siitä rakkaudesta mitä tunnen tätä paikkaa kohtaan.
Pahoittelut sekavasta postauksesta, voin mahdollisesti syyttää mun lievää aivotärähdystä ja sitä päänsärkyä joka tykyttää vieläkin... Summa summarum kakkostermi on lähtenyt ristiriitaisin fiiliksin käyntiin, sillä toisaalta koulujuttuja ja muita velvollisuuksia on ollut paljon enemmän (=lisää stressiä) mutta oon myös tehnyt paljon spontaaneja juttuja jotka on tehnyt mut todella onnelliseksi. Theatre Season, joka on yks tärkeimmistä ja suurista tapahtumista täällä lähestyy uhkaavasti ja niin myös todellinen koulunkäynti, mutta ihan hyvillä mielin valmistaudun helmikuuhun joka tulee olemaan hyvin varmasti stressaavin ja kiireisin kuukausi tähän mennessä. Postaustahti siis jatkuu olemaan todella epäsäännöllinen, mutta yritän parhaani :-)
Haleja Suomeen!
x univajeinen Lam
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti