W5B3

Etummaiset portaat johtaa mun huoneeseen, vasemmassa kulmassa näkyvä pytinki on wada vitosen common room, jossa on kaikki tarvittava kokkaamiseen ja joka toimii yleisenä hengailupaikkana.

Voisin vihdoinkin yrittää kertoa asumisesta MUWCI:ssa ja huoneen jakamisesta, kun tää aihealue kiinnostaa näköjään aika monia! Tuo (teille) outo kirjain- ja numeroyhdistelmä tuolla otsikossa on siis mun huone ja toinen koti. Meidän koulussa oppilaiden asuinalueet on jaettu "wadoihin", jotka on ikään kuin eri asuntoloita kampuksen sisällä. Eri wadoja on yhteensä viisi, ja mä oon siinä viidennessä eli uusimmassa joka rakennettiin vasta viime vuonna. W5 on täällä oppilaiden keskuudessa kutsuttu mm. nimillä luksuswada, hotelli, New York (?!)... Meidän kampus eroaa muista siten, että meillä ei ole perinteiset asuntolarakennukset mitä muissa UWC-kouluissa on tai niitä stereotyyppisiä jenkkiasuntoloita. Meillä on kahdeksan hengen talot, joissa on kaksi huonetta eli neljä henkeä jakaa yhden huoneen. Yhdessä talossa on kaks kylppäriä ja vessaa sekä oma piha hengailualueena.Wada 5 perheen kuopuksena kuitenkin on melko erilainen, sillä meillä ei ole omia taloja eikä kunnollisia pihoja vaan enemmän sellaista kunnollista asuntolameininkiä, vähän kuin kaksikerrokset rivitalot. Tytöt asuu yläkerrassa ja pojat alakerrassa, joten meillä tytöillä on kivat jaetut parvekkeet joista on ihana näkymä. Huoneet on wada vitosessa paljon isompia ja valoisampia suurien ikkunoiden ansiosta ja meillä on kaksi kylppäriä itse huoneessa (tää on asia joka aiheuttaa eniten kateutta muissa ihmisissä - ihan syystäkin :-D). Meidän wada on myös lähinnä koulua ja ruokalaa, joten koulumatka ei oo kuin ehkä maksimissaan viisi minuuttia.

Tässä siis ovi meidän huoneeseen! Kuten nimilapuissa näkyy, meitä on yhdessä huoneessa poikkeuksellisesti viisi - mikä on sinänsä melko ironista koska meillä on kuitenkin wada vitosen pienin huone.

W5 tulee siis sanasta wada ja sitten numerosta viisi, jos sattuu asumaan esim. wada kakkosessa niin tietenkin siitä tulee W2. B3 on wada vitosen tapauksessa ihan vaan huoneen numero, mutta kaikissa muissa wadoissa huone ilmaistaan esim. H10L, joista H on house, 10 on talon numero ja kirjain L tai R ilmaisee oikeaa tai vasempaa huonetta, sillä yks talohan on jaettu kahdeen huoneeseen. "Which wada are you in?" on tosi yleinen kysymys ja jos vastauksena kuulee "W4H6R" tai jotain samantapaista, tietää kaikki kampuksella minne mennä. Muille tää litania vaikuttaa vaan joltain sekasortoiselta kirjan- ja numeroyhdistelmältä, mutta meille opiskelijoille se tarkoittaa huonetta ja kotia. Wadojen kesken on arkkitehtuurin ja sijainnin lisäksi myös muita eroavaisuuksia, ja fiilis on jokaisessa hieman erilainen. Meillä on melko usein kaikenlaisia pienimuotoisia kilpailuja jossa nimenomaan kamppaillaan wadojen kesken, tarkoituksena on siis ylläpitää ja parantaa "wada spiritiä". Tästä hyvä esimerkki on viime postauksessa mainittu Capture the Flag, jossa koko wadan oli puhellettava yhteen hiileen saavuttaakseen jotain.

Tämmösen näkymän yleensä kohtaa kun avaa meidän oven ja katse kääntyy vasemmalle. Koska huoneet on yleisesti ottaen melko pienet, on tällaiset verhot tosi yleinen ratkaisu oman yksityisyyden saamiseen. Ne toimii myös jonkinlaisena sisustuselementtinä - mä esimerkiksi rakastan noita meidän huoneen verhoja!

Mä jaan siis huoneeni neljän muun ihmisen kanssa - kahden ykkösen ja kahden kakkosen. Vaikka ollaankin wada vitosessa, yksi "ylimääräinen" huonekaveri tarkoittaa sitä että oma tilaa ei todellakaan ole liiaksi. Meillä on puolet huoneesta jaettu kakkosille ja toisella puolella asustellaan me ykköset. Me ei mitenkään järkevästi saatu aseteltua omia sänkyjämme ja työpöytiämme, joten päädyttiin helpoimpaan ratkaisuun; pistettiin kaikki kolme sänkyä ihan vierekkäin ja samoin työpöydät. (Kuvaa en tästä ottanut koska you know, mun huonekavereiden yksityisyys ois vähän kyseenalainen siinä tapauksessa) Tää siis tarkoittaa periaatteessa sitä että omaa yksityistä tilaa mulla ei oo ollenkaan, ei edes mun omassa huoneessa sillä minkäänlaisia verhoja meidän sänkyjen välissä ei ole. Ainoa paikka missä voin olla täysin yksin on kylppäri - ja sekin lukittuna (:-D). Hassua kuitenkin on, että vaikka yleensä tarvitsen paljon omaa tilaa ja viihdyn hyvin yksinäni, ei oman tilan jakaminen 24/7 kahden muun ihmisen kanssa haittaa mua paljoakaan.

Yksi tylsä (ei oikeesti, procrastinationia kuten aina) ilta ekoina viikkoina ja päädyttiin askartelemaan meidän valkoselle seinälle maailmankartta. Piirrettiin myös omien maidemme liput ja pistettiin ne kartalle. Tapiwa on Zimbabwesta ja Maya Singaporesta, mä tietysti länttäsin itsekkäästi sekä Suomen että Vietnamin liput seinään.

Mulla on käynyt huonekavereiden suhteen tosi hyvä tuuri, sillä tullaan toimeen keskenämme tosi hyvin ja melko ongelmitta ollaan eletty yhdessä nää nelisen kuukautta. Oon paljon läheisempi mun ykköshuonekavereiden kanssa kuin kakkosten, sillä me tosiaan jaetaan täysin yksi tila ja muutenkin vietetään enemmän aikaa yhdessä. Me ollaan Tapiwan ja Mayan kanssa täysin erilaisia persoonallisuuksia, mutta jotenkin meidän yhdessäolo on jotenkin tosi luontevaa ja kitkatonta. Kylppärivuorojen kanssa ei oo ikinä ollut minkäänlaisia ongelmia eikä myöskään nukkumisen, joka on aika ennenkuulumatonta sillä oon aika kevyt nukkuja (tää saattaa johtua tosin myös siitä että oon aina niin hiton univajeinen). Me kaikki ollaan jonkinasteisia siisteysintoilijoita (ainakin tän paikan mittakaavalla :-D), joten meidän huoneenpuolisko on yleensä melko tiptop, vaikka turhaa tavaraa ja krääsää onkin aika paljon. Me liikutaan eri porukoissa sekä opiskellaan eri aineita minkä takia esim. koulussa meitä ei kauheesti yhdessä nähdä, mutta muuten vietetään kyllä melko paljon aikaa yhdessä.

Näkymää meidän ikkunasta! Viime lukukautena kaikki oli vielä vihreää monsuunin aikana, mutta nyt kaikki on melko keltaista ja ruskeeta kuivakauden takia. Nää isot ikkunat (ja niiden ansiosta valoisat huoneet) on yksi wada vitosen erikoispiirre sekä ehdoton plussapuoli!

Ihan yleisesti voisi sanoa että yksityisyyttä täällä ei kyllä saa kovinkaan paljoa, ja varsinkin jos on tottunut asumaan yksin isossa huoneessa, saattaa sopeutuminen olla hieman hankalaa. Huoneen jakaminen muiden kanssa opettaa kyllä paljon, sillä melko usein asiat ei hoidu oman pillin mukaan vaan kompromisseja pitää osata tehdä. Mulla on käynyt hyvä tuuri, mutta parilla mun kaverilla on ollut ongelmia huonekavereiden kanssa ja välillä ne on jopa kärjistynyt jopa huoneen vaihtamiseen. Melko usein nää tapaukset voidaan selvittää ihan puhumalla, ja sitä meitä kannustetaan täällä tekemään, sillä huoneiden vaihto on kuitenkin melko vaativa ja monimutkainen prosessi. Muutenkin täällä tuntuu olevan hieman sellainen käsitys, että huonekavereiden kanssa pitäis olla parhaita kavereita, mutta tärkeintä on kuitenkin se että tulee toimeen ja pystyy elämään sovussa samassa tilassa. Vaikka huonekavereiden kanssa ei oiskaan kuin paita ja peppu, muodostuu kuitenkin jonkinlainen side kun kerran asuu yhdessä sen vuoden ajan.

Mun työpöytä (joka näyttää sotkuiselta koska mulla on liikaa krääsää, raah) jota en oikeestaan kauheemmin käytä, hups... Mulla on paha tapa opiskella sängyn äärellä - ja herätä keskellä yötä huomaten että nukahdin mun kirjojen ja läppärin päälle. Not good

Huoneiden kolkkous on yleensä ongelmana kun elää asuntolassa tai muualla kuin kotona tai jakaa huoneen jonkun kanssa. Täällä se ei kuitenkaan oo ongelma, sillä erinäiset julisteet, tilpehöörit ja jouluvalot tuo sen kodikkaan tunnelman, mikä saattaa jäädä puuttumaan. Muissa wadoissa saa jopa maalata omat seinät sen väriseksi kuin huvittaa, joten huoneen voi todellakin yksilöllistää ja luoda sen lämpimän tunnelman. Voisin myös mainita että yks maailman parhaimmista asioista on kiistamättä se, että sun lemppari-ihmiset asuu noin viiden minuutin kävelymatkan säteellä. Meillä ei oo minkäänlaista ulkonaliikkumiskieltoa tietyn kellonajan jälkeen, joten on ihan tavanomaista harhailla kampuksella ja nähdä ihmisiä tekemässä nuudeleita common roomeissa tai muita kanssaharhailijoita pyjamiin ja viltteihin kääriytyneinä.

Sisustin mun seinän uudestaan sillä kyllästyin vanhaan :-D Hommasin ton maailmankartan Lontoosta, tykkään tosi paljon!

Nää kurkiorigamit on edelleen yks lemppareimpia asioita mitä mun huoneesta löytyy.

Tämmöstä nään joka aamu kun herään ja katson ulos ikkunasta, joka on ihan mun sängyn vieressä. En valita.

(mitä tää on, kaks postausta viikon sisään?! varsinkin kun mulla on mojova kasa koulujuttuja oottamassa, luulis että viimeistään nyt osaisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeesti opiskella... ihan toivotonta tää meno)

is 2 AM an emotion?

... tota on viime päivinä tullut mietittyä ihan kiitettävästi kun mun unirytmi on jo aika tehokkaasti sekaisin (lue: palannut ennalleen) ja yön pikkutunneilla se epätoivo iskee helpoiten. Nää pari ekaa viikkoa täällä on ollut yllättävän rankkoja, sekä sosiaalisesti että akateemisesti. IB on imenyt musta aika lailla kaiken energian pois kaikkine esseineen ja vaikka nyt pitäis koulun osalta pikkuhiljaa helpottaa hetkeksi, puskee kaikkialta lisää tehtävää. Onhan siinä hyviäkin puolia sillä tekemistä riittää eikä elämä täällä ole ikinä tylsää, mutta välillä kaipaan Suomea koska mulla oli aikaa vaan olla. Koko koulun ilmapiiri on ollut hieman alakuloinen näinä päivinä, koska me saatiin juuri tietää että ainakin kymmenen opettajaa lähtee täältä tämän termin loputtua - osa tän vuoden syksyllä avattavaan UWC Armeniaan tai ihan vaan muualle -  ja joillekin tää fakta oikeesti iskee aika raa'asti ilmat pihalle. Mäkin joudun luopumaan mun matikan ja ESS:n maikoista ja ihan rehellisesti sanottuna en ois ikinä osannut kuvitella että opettajiin voi kiintyä niin paljon. Opettaja-oppilas -suhde täällä on niin avoin ja tuttavallinen, että musta tuntuu että menetän rakkaita ystäviä.

© CF. Vasemmalla kanssani seisoo mun co-year Armi, oikealla rakkaat Egesu (Turkki), Lila (Brasilia) sekä Leila (Costa Rica) 

Mitä kaikkea täällä on sitten tapahtunut parin viikon aikana? Viime lauantai-iltana oli CF:n (Community Fund, joka kerää rahaa niille yhteisön jäsenille jotka sitä tarvitsee) järjestämä Winter Masquerade, jossa nimensä mukaisesti ihmisillä oli maski päällä oman henkilöllisyyden peittämiseksi - ei kyllä ihan toiminut, haha. Oli hyvää ruokaa ja juomaa tarjolla, pienimuotoisia kilpailuja ja tietenkin tanssimista. Muistan ennen tänne tuloa kuulleeni joltakulta että täällä jos missään oppii kahden vuoden aikana tanssimaan. En nyt tiiä pitääkö tämä väittämä mun kohdalla paikkaansa mutta ainakin hauskaa on :-D Tämmöset spesiaali-illat MUWCI:ssa varsinkin viikonloppusin on aika tavanomaisia, mikä tuo kivaa vaihtelua koulunkäyntiin ja rutiiniin sekä tsemppaa tulevaan viikkoon. Monet mun kaverit on vähän nyrpistellyt nenäänsä kuulleessaan että opiskelen sisäoppilaitoksessa, mutta to be honest meininki on täällä niin huippua, hakkaa Suomen lukiot 10-0.

© CF.Vasemmalla roomie picture! Oikealla the Vietnamese jeejee. Tämähän on aika hassu tilanne täällä koska mulla on sekä suomalaiset että vietnamilaiset co- ja second yearit :-D Sen takia oon esim. osallistunut kaikkiin Aasia- ja Eurooppa-tempauksiin. (Pakko kertoa vielä että Lucian päivänä - jota me Pohjoismaat vietettiin täällä 13.11 - me kuljettiin ympäri kampusta valkoset vaatteet päällä ja kynttilät käsissä neljältä aamulla, herätettiin kaikki oppilaat ja opettajatkin heittämällä meidän itse leipomat pullat niiden naamoihin :-D Tämmönen Lucian päivän perinne meillä siis täällä!)

Eilen illalla meillä oli Gomukhin (Gomukh on läheisessä kylässä sijaitseva luomufarmi jossa tosi monet opiskelijat käy viljemässä yhtenä aktiviteettinaan) pizza & movie night Art Centerissä (missä pidetään käytännössä Visual Artsin ja Film Studiesin tunnit) ja koko paikka oli pistetty niin kotoisaksi että huhhuh. Jouluvaloja oli kaikkialla, kangasnäyttö oli pistetty pystyyn leffan (Blancanieves, oli muuten tosi mielenkiintoinen!) katsomiseksi ja vilttejä sekä sohvia oli siroteltu sinne tänne. Gomukhin jäsenet teki ja paistoi nuotiolla pizzaa, joka oli tosi herkullista eikä maksanut ainakaan Suomen hintatasoon verrattuna lähes mitään. Tällä illalla Gomukh-tiimi pyrki keräämään rahaa tytölle, joka sairastaa leukemiaa.

Art Centre ♥♥ (vanha pöllitty kuva koulun FB-sivuilta koska atm kukkia ei näy missään ja tää ei sovi yhtään tähän postaukseen tai muihin kuviin MUTTA niin ihana paikka.)

 Eilen meillä oli myös legendaarinen Capture the Flag eli siis lipunryöstöä eri wadojen ("asuntoloiden") kesken! Lähes koko koulu ja kaikki opiskelijat osallistui tähän, mikä tarkoittaa siis lähemmäs 200 ihmistä. Wada 1 & 3 vs. Wada 2 & 4, mutta Wada 5, jossa mä asun, rakennettiin vasta viime vuonna joten liityin wada ykkösen ja kolmosen joukkueeseen. Koko kampus koulurakennuksia lukuunottamatta oli taistelutantereena ja voin sanoa ettei mulla oo ollut pitkästä aikaa näin hauskaa! :-D Me aloitettiin pelaaminen noin yheltätoista illalla ja jokaisen wadan tukikohtana oli common room, ja mua naurattaa vieläkin miten vakavasti me otettiin koko tää homma... Me raahattiin sohvat ja tuolit ja sängyt ja roskakorit ja ihan kaikki mahdolliset huonekalut tukkimaan ovet ja tiet jotka saattoi johtaa meidän reviirille, ihmiset kiipeili katoille jotta ne näkis kauemmas. Mä olin puolustusjoukoissa ja meillä oli oma koodikieli jolla me varoiteltiin toisiamme tulevasta uhkasta (muista opiskelijoista) :-D Kampus oli tosi pimeä joten näkyvyys ei ollut mitenkään kauheen hyvä, ja ympärillä kuulu aina huutoja ja kiljuntaa joten välillä tuli jonkinlaiset Nälkäpeli-vibat, haha. Med centre on ollut melko täynnä sillä ihmisiä loukkaantuu tässä pelissä joka kerta, itse asiassa mäkin vietin yön siellä lievän aivotärähdyksen takia sillä kaaduin ja löin pääni, hups. Mutta ihan älyttömän hauskaa oli ja ME VOITETTIIN ja se fiilis ja juhlinta pelin päättymisen jälkeen, huhhuh. Yks niistä hetkistä jolloin musta tuntuu että voisin vaan räjähtää kaikesta siitä rakkaudesta mitä tunnen tätä paikkaa kohtaan.

Pahoittelut sekavasta postauksesta, voin mahdollisesti syyttää mun lievää aivotärähdystä ja sitä päänsärkyä joka tykyttää vieläkin... Summa summarum kakkostermi on lähtenyt ristiriitaisin fiiliksin käyntiin, sillä toisaalta koulujuttuja ja muita velvollisuuksia on ollut paljon enemmän (=lisää stressiä) mutta oon myös tehnyt paljon spontaaneja juttuja jotka on tehnyt mut todella onnelliseksi. Theatre Season, joka on yks tärkeimmistä ja suurista tapahtumista täällä lähestyy uhkaavasti ja niin myös todellinen koulunkäynti, mutta ihan hyvillä mielin valmistaudun helmikuuhun joka tulee olemaan hyvin varmasti stressaavin ja kiireisin kuukausi tähän mennessä. Postaustahti siis jatkuu olemaan todella epäsäännöllinen, mutta yritän parhaani :-)

Haleja Suomeen! 

x univajeinen Lam

"and for those who are coming back: welcome home."

... kuulutti maailman symppiksin lentokapteeni ikinä kun laskeuduttiin tänään kuudelta aamulla Mumbain lentokentälle. Lennettiin taas Istanbulin kautta ja koko matka oli suhteellisen kivuton, jeeppimatkalla kentältä koululle intialainen aurinko hehkui paljon kirkkaammin kuin kuukausi sitten. Nyt istun jo kotona (kampuksella) omassa huoneessa oman pöydän ääressä. Matkalaukut purin juuri ja se huone joka oli äsken vielä melko eloton alkaa näyttää taas siltä samalta huoneelta missä oon asunut jo reilu kolme kuukautta. Kampus on vielä suhteellisen tyhjä ja hiljainen sekä tietyllä tavalla ontto, koska kaikki se elämä jonka ihmiset tuovat mukanaan on vielä poissa.

Joululoma oli ja meni ihan liian nopeasti, monia asioita tuli tehtyä muttei kuitenkaan tarpeeksi. Tän kyseisen ajanjakson aikana syömisen, lahnaamisen ja nukkumisen lisäksi oon nähnyt kavereita, tuhlannut ihan pirusti rahaa kaikkeen turhaan ja ei-niin-turhaan (Suomen hintataso särkee mun sydämen), viettänyt joulua perheen kanssa Lontoossa sekä käynyt muutamassa koulussa pitämässä UWC-infon lukion ykkösille - kouluhommien tekoa tähän listaan en voi valitettavasti laittaa ja tän takia oonkin hieman paniikissa siitä miten huonosti mun kakkostermi lähtee käyntiin ääks. 

UWC:sta kertominen oli kieltämättä kyllä aika mielenkiintoinen kokemus. Miten sitä nyt osais rakentavasti kertoa asiasta, joka on muuttanut koko elämän? Hieman kyllä myös kieltämättä pelotti että hoidin koko homman vähän rimaa hipoen, enkä saanut välitettyä ihmisille kuinka ainutlaatusesta ja upeesta mahdollisuudesta onkaan kyse. Elämä on oikeasti tosi pienistä asioista kiinni; muistan kun itsekin epäröin hakemista niin paljon ja ihan viime minuuteillakin meinasin heittää valmiin hakemuspaketin postiin kävellettyäni roskikseen. Aika moni asia ois ollut eri tavalla jos olisin vaan päästänyt kirjekuoresta irti.

Kakkostermi alkaa virallisesti ylihuomenna; suoraan kouluun ja takaisin rutiiniin ilman mitään juhlallisuuksia. Tiedossa ehkä jopa rankin tai toiseksi rankin lukukausi - nyt pitäisi osata jo olla se ideaali UWC-oppilas sekä akateemisesti että sosiaalisesti, enää ei voi syydellä omaa uusavuttomuuttaan. Tieto tulevien kuukausien rankkuudesta pelottaa, mutta toisaalta monia tosi kivoja juttuja tulee tapahtumaan ja ehkä niiden voimin sitten selviää tästä kaikesta.

(kirjoitin tän postauksen eilen mutta netti oli niin hidas etten pystynyt julkaisemaan tätä lol happens all the time, varsinkin kriittisillä hetkillä kolmelta aamulla kun ois essee palautettavana parin tunnin kuluttua)

VASTAUKSET ANSWERS जवाब

Hakeminen

Mistä sait idean hakea UWC:hen?
Kuulin ekaa kertaa UWC:sta muutama vuosi sitten kun mun sisko harkitsi hakemista. Siitä lähtien ajatus UWC:sta on aina pyörinyt pääkopassa, ja lukion ykkösellä tiesin, että mun on pakko edes yrittää. Klisee tai ei, onhan tää kuitenkin once in a lifetime chance!

Minkä takia halusit hakea UWC:hen?
(Tää oli osa mun hakemusta 170 sanan rajoituksella ja ai että oli vaikeaa sisällyttää kaikki tarvittava siihen)
Ihan lyhyesti sanottuna mua kiehtoi ihan mielettömästi ajatus siitä, että opiskelisin ja asuisin ulkomailla sisäoppilaitoksessa tosi kansainvälisessä ympäristössä. Kuinka saisin mahdollisuuden tavata ihmisiä ympäri maailmaa ihan erilaisista lähtökohdista.

Minkä takia hait IB:seen?
No siis IB:lle haku ei ollut niitä tärkeimpiä syitä miksi hain - se aspekti tuli ikään kuin kaupan päälle kun päätin hakea UWC:hen :-D 

Onko hakeminen mahdollista vain IB:stä vai voiko hakea myös normaalista lukiosta?
Hain itse ihan normaalista lukiosta eli joo on mahdollista!

Kun hait IB:lle (tai siis pre-vuodelle), niin haitko sinne sillä ajatuksella, että haluat ulkomaille IB:lle?
Haha, itse asiassa hain UWC:hen ihan kansalliselta linjalta! Mun sisko kävi IB-linjan Suomessa ja näin miten vaativaa se oli, joten mua pelotti pelkkä ajatuskin IB:stä ja tyrkkäsinkin sen aika nopeasti kumoon yhteishaun aikana. Suomessa ainevalikoima IB-linjalla ei ole kauhean kattava, ja mua pelotti sitoutuminen pelkästään kuuteen aineeseen, sillä en ollut varma mistä kaikesta oon kiinnostunut.

Haitko ihan normaalista lukiosta vai IB-lukiosta?
Olin Ressun lukiossa, joten meillä oli sekä kansallinen että IB-linja. Vaikka monilla tuntuu olevan semmonen käsitys, että IB-linjalta hakeminen tuo tietyn etulyöntiaseman, ei se kuitenkaan oo ihan totta. Mä itse hain ihan kansalliselta puolelta enkä missään vaiheessa kokenut olevani lähtökohtaisesti huonommassa asemassa :) Tietty IB-lukiolaiset saattaa kokea UWC:n koulusysteemiin sopeutumisen olevan helpompaa, mutta itse hakuvaiheessa sillä ei ole mitään merkitystä.

Paljonko sulla oli keskiarvo stipendiä hakiessa?
Mä en lukiossa tuijotellut arvosanoja niin paljoa, mutta peruskoulun päättötodistuksessa mun lukuaineiden keskiarvo oli siinä 9,5 paikkeilla. Lukioon mennessä mun arvosanat tippui hieman, mutta kyllä ne siinä ysin paremmalla puolella pysyi. Koulumenestyksestä ei kyllä kauheesti hakuvaiheessa tarvitse stressata, sillä kympin oppilasta ei vaadita - arvosanat vaan antaa valintakomitealle jonkinlaista osviittaa että tuutko selviämään IB-tutkinnosta :)

Osaatko sanoa, onko käytyjen kurssien määrällä väliä stipendiä hakiessa? (käyn vuorotyössä, joten mulla on n.4-5 kurssia per jakso, kun muilla on 6-7)
Oon melko varma ettei kurssien määrällä ole mitään väliä, arvosanoilla ehkä pikemminkin! Ihmiset suorittaa lukion eri tahtiin ja tässä tapauksessa laatu korvaa varmasti määrän :D Varsinkin kun vuorotyössä käyminen on ihan pätevä syy siihen miksi suoritat lukion hieman normaalia hitaammalla tempolla.

Mitä vinkkejä annat hakemuksen tekoon ja mitä siihen pitää kirjoittaa?
Näin vastasin melko samanlaiseen kysymykseen: Sanoisin, että jokainen hakija on omanlaisensa ja sen takia tiettyä muottia hyvään hakemukseen ei ole. Kliseistä ehkä joo, mutta totta. Kannattaa tuoda omat hyvät puolet ihan vaan rohkeasti esiin eikä arkailla kehua itseään! Tietty jonkinlainen realismi pitää säilyttää, mutta hakemuksessa pitäisi näkyä sun itsevarmuus ja luottamus siihen, että oot juuri sopiva stipendiaatti UWC-kouluihin :)
Mun mielestä hakemuksen tärkein osa on 700-sanainen omaelämäkerta, sillä se on sun tilaisuus näyttää millainen ihminen oot! Tuo sanamäärä saattaa vaikuttaa ehkä suurelta, mutta loppujen lopuksi on todella hankalaa tiivistää koko elämä seitsemäänsataan sanaan. Sen takia suosittelisin, että aloittaisit sun omaelämäkerran luonnostelemisen ihan hyvissä ajoin - mitä kaikkea haluat tuoda itsestäsi esille, ja millä tavalla. Kannattaa muistaa, että valintakomitea lukee läpi huiman määrän hakemuksia, joten hyvällä omaelämäkerralla erotut helpommin joukosta.
Rehtorin ja opettajan suositukset kannattaa hoitaa ajoissa pois alta, sillä niiden takia on monet hakuprosessit tyssänneet. Kannattaa valita opettaja, joka tuntee sut sekä oppilaana että ihmisenä hyvin - luokattomassa lukiossa se saattaa olla hankalaa, mutta opettajan suositus sai ainakin viime vuonna olla yläasteen, eikä välttämättä lukion. Rehtorin suositus pitää olla kuitenkin sun lukion rehtorin.

Miksi uskot että juuri sinut valittiin?
Hirvee kysymys :D Mietin tätä itsekin aina silloin tällöin enkä kyllä ikinä tuu keksineeksi mitään pätevää vastausta… Oon asunut elämäni aikana kolmessa eri maassa (Intia ois listassa neljäs) ja altistunut kolmelle todelle erilaiselle kulttuurille, joten vois ehkä sanoa että mussa oli valmiiksi jo hippunen maailmankansalaista ja kiinnostusta näkeä sekä kokea paljon kaikkea uutta. Toki täytin myös akateemisesti kaikki kriteerit ja mulla oli jonkin verran kaikenmoisia harrastuksia takana. Kaikenlainen aktiivisuus ihan koulun ulkopuolellakin oli siis luultavasti hyödyksi, koska UWC-elämään kuuluu paljon muutakin kuin vain IB-tutkinnon suorittaminen.

Valitsitko itse Intian? Jos valitsit minkä takia?
Suomen kautta hakiessa koulut laitetaan siihen järjestykseen mihin haluaa eniten, ja mulla oli Intia tässä listassa kolmosena. Valintakomitea päätöstä tehdessään pyrkii ottamaan tän kyseisen listan mahdollisimman hyvin huomioon, mutta ei olisi ennenkuulumatonta jos sut pistettäisiin sun vikaan vaihtoehtoon. Oon siis enemmän kuin iloinen että pääsin Intiaan :)

MUWCI

Mitkä on suurimmat erot MUWCIn ja muiden koulujen välillä? Mitä MUWCIssa painotetaan? Minkä maiden koulut oli sun top3:ssa kun hait UWC:hen ja missä järjestyksessä?
MUWCI sijaitsee Intiassa, jossa osavaltiot eroaa toisistaan niin paljon että niitä voisi pitää jo erillisinä maina. Kehitysmaassa asuminen tuo aivan uuden ulottuvuuden UWC-kokemukseen ja täällä näkee miten raakaa mutta samaan aikaan kaunista elämä voi olla. Meillä ei koulumenestys ole niin suuressa asemassa, vaan vapaaehtoistyötä ja harrastuksia painotetaan todella paljon. Täällä yhteisössä eläminen on tosi tärkeää, minkä takia me opitaan tekemään kompromisseja sekä arvostamaan toisia kulttuureja ja ajatustapoja. Yhteisöllisyys on tosi iso juttu täällä, opettajat luottavat meihin ja sen takia meillä ei ole tiettyjä sääntöjä, esim. curfew mikä jossakin muissa kouluissa on.
Mulla oli Costa Rica, Swasimaa ja Intia mun top kolmosessa tuossa järjestyksessä. Näin jälkikäteen on hyvä sanoa, mutta oon tosi onnellinen, että mut pistettiin Intiaan :D

Onko siellä Intian UWC:ssä paljon ihmisiä, joilla on erityisruokavalio?

On kyllä joo! MUWCI:ssa on paljon intialaisia, jotka on suurimmaksi osaksi ihan uskonnollisista syistä kasvissyöjiä. Eli kaikkea pesco-vegetaristista laktoosi-intoleranssiin ja keliakiaan löytyy, joten erityisruokavalioiden kirjo on aika laaja. Mun on kuitenkin pakko sanoa että kauheesti valinnanvaraa ruoan suhteen ei meillä kummemmin ole, mutta täällä on kuitenkin melko helppo kokata itse jos aikaa vaan riittää. Koska kasvissyöjiä on runsaasti, meillä on useimmiten illallinen aina täysin lihaton.

Saako koulussa mielestäsi terveellistä ruokaa? Entä saako itse päättää milloin syö? Voiko ruokaa valmistaa itselleen erikseen?

Hmm no sanotaanko vaikka, että terveellisempääkin ruokaa vois olla tarjolla. Kouluruokaa tää kuitenkin on, joten siinä mielessä ihan mukiinmenevää safkaa tarjotaan. Meillä on tietyt ruoka-ajat, joten kauheasti päätösvaltaa siihen että mihin aikaan syö ei kyllä ole. Ruokaa voi kyllä aina valmistaa itselleen, jos siltä tuntuu ja aikaa riittää :)

Missä kaikkialla oot matkustanut Intiassa?

Tää lukukausi on ollut aika paljon vaan totuttelemista UWC-elämään ja IB-systeemiin joten kauheesti en ole ehtinyt matkustella! Lähimmässä suurkaupungissa Punessa piipahdan lähes joka viikonloppu, mutta sitä ei nyt ehkä voi ihan laskea… Projektiviikolla käytiin mun ryhmän kanssa etelässä Karnataka -nimisessä osavaltiossa ja asuttiin keskellä sademetsää sekä viidakkoa. Diwali -loman aikana suunnattiin kaveriporukalla Hampiin, joka sijaitsee myöskin Karnatakassa! Ihan uskomattoman kauniita paikkoja molemmat.

Eiks Intia oo malaria -riskialuetta(?) Eli joudutteko koulussa syömään kokoajan jotain malaria estolääkitystä?
Intiaan matkustaessa suositellaan lääkitystä malariaan vain tietyillä alueilla, ja esim. MUWCI:ssa riskiä malariaan ei ole ollenkaan. Ihan noin yleistäen isoissa kaupungeissa sekä turistikohteissa ei vaaraa tartuntaan ole, minkä takia mulla ei ole voimassa minkäänlaista estolääkitystä. Enkä kyllä tiiä yhtäkään oppilasta, jolla moinen olisi :D

Puhutteko Armin kanssa koskaan keskenänne suomea ja onko siellä muita suomalaisia kuin te?

Ekana kuukautena meidän kommunikointikieli oli pikemminkin tosi jäätävä finglish, mutta nyt se on kyllä kallistunut enemmän suomen puolelle. Toki jos ollaan isossa ryhmässä niin pidetään kieli ihan enkkuna, mutta kahden kesken puhutaan useimmiten suomea jotta se kielitaito ei ruostuis ihan kokonaan haha. Ja joo täällä on myös meidän super kakkosvuotinen Elias!

Ootko opiskellut koulussa tai onko joku kaveri opettanut hindiä sulle?

Meillä on MUWCI:ssa mahdollisuus opiskella hindiä IB-aineena, mutta vaikka se ei nappaisikaan, on jokaisella oppilaalla kuitenkin ekan vuoden aikana conversational hindi -kurssi. Siellä me opiskellaan tarpeellisia sanoja, vähän kielioppia sekä jokapäiväisiä fraaseja, jotta kampuksen ulkopuolella mentäessä kommunikointi paikallisten kanssa ois vähän helpompaa :) Oon myös omaksunut joitain tiettyjä sanoja mun intialaisilta kavereilta joita tungen koko ajan ihan englantiinkin mukaan, haha.

Tekeekö MUWCI vapaaehtoistyötä? Jos tekee niin minkälaista?
Eihän se koulu itse tee vapaaehtoistyötä, vaan me oppilaat ;) Ei mut joo tekeehän se, kuten kaikki muutkin UWC-koulut. IB-tutkintoon kuuluu siis pakollisena osana CAS-ohjelma (creativity, action, service), jota täällä MUWCI:ssa me kutsutaan nimellä Triveni. Meillä on monia vapaaehtoistyömahdollisuuksia; luomufarmilla työskentelyä, HIV-positiivisten lasten kanssa leikkimistä, englannin ja tiedeaineiden opettamista lähikylien lapsille, kehitysvammaisten aikuisten kanssa oleskelua…

Onko siellä hyvät mahdollisuudet/aikaa harrastaa urheilua?
Meillä on ihan uskomattoman kauniit lenkkeilymaisemat, sen voin luvata. Kuntosali uima-altaineen löytyy, samoin kunnolliset tennis-, koris- ja futiskentät. Aikaa löytyy kyllä kunhan asettaa prioriteetit kohdilleen! 

Jääkö itselleen aikaa esim. urheiluun monena päivänä?
Kuten tossa aiemmin mainitsinkin, urheiluun jää aikaa lähes joka päivä jos haluaa. Ajanhallinnasta se on pikemminkin kiinni :) 

UWC:n parhaimmat ja huonoimmat puolet?

Oijoi näitä ois vaikka kuinka monta… Parhaat puolet on ehdottomasti kansainvälinen ilmapiiri, ystävyyssuhteet joita muodostat siellä sekä kaikki mitä opit luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella. Yhdenä huonona puolena voisin pitää ehkä sellaista yli-idealistista mentaliteettia, joka vallitsee aika monen opiskelijan pääkopassa. Kuinka meidän pitäisi pelastaa maailma ja olla yli-ihmisiä vain koska me ollaan UWC-opiskelijoita.

Onko ykköset ja kakkoset keskenään miten läheisiä?
Tää on ihan tapauskohtaista, monet ykköset hengailee pelkästään kakkosten kanssa kun taas toiset viihtyy enemmän oman ”batchin” kanssa. Ihan yleisesti jako ykkösiin ja kakkosiin ei kuitenkaan ole niin selvä mitä esimerkiksi Suomen lukioissa saattaa olla. 

Minkä maalaisia sun lähimmät kaverit siellä on? 
Hmm, tää on aika paha kysymys. Hollannista, Norjasta, Israelista, Yhdysvalloista, Singaporesta, Zimbabwesta, Tanskasta, Costa Ricasta, Puolasta sekä Intiasta varmaan ne kaikkein lähimmät!

Mitä asioita olet oppinut itsestäsi nyt ekalta lukukaudelta?
Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta oon oppinut asettamaan itseni ja onnellisuuteni etusijalle. Ennen mä vaan puskin eteenpäin keinolla millä hyvänsä vaikka se ei ollutkaan mieluisaa, koska luulin että sillä tavalla saavuttaisin kaiken mitä haluaisin. Vaikka tosiasiassa mulla ei ollut aavistustakaan mitä se kaikki on :D Oon oppinut luottamaan itseeni ja mun päätöksentekokykyyn paljon enemmän. UWC-elämä opettaa tosi paljon itsenäisyyttä ja se on ehkä asia, jota oon arvostanut eniten nyt ekan lukukauden loputtua. 

Oot varmasti oppinut tosi paljon uutta kaikista kulttuureista, eikö niin?
Joo tää UWC:n kliseisin mainoslause on kyllä pitänyt paikkaansa aika hyvin! Parasta on kuitenkin se tapa miten me opitaan uusista kulttuureista; ihan vaan hengailemalla toistemme kanssa eikä pänttäämällä oppikirjoista. Rakastan sitä kun joka päivä opin jotain uutta ja kuinka kaikista maallisimmistakin keskusteluista saa niin paljon irti. 

© Saloni Saraf. Vasemmalta oikealle: Yarden (Israel), minä, Zelma (Tanska), Aïda (Marokko), Abhishek (Intia)

Random

Onko jotain suunnitelmia sen suhteen, missä kaikkialla aiot reissata, kun palaat taas Intiaan?
Meillä on vissiin kolme muutaman päivän minilomaa ensi lukukautena ja sitten yhdeksän päivän Travel Week, jota ootan kaikista eniten! Kauheesti en ole suunnitelmia tehnyt - mun kaverit uskoo vahvasti spontaaniseen matkustamiseen - mutta kai siinä pakollisessa turistikohteessa Goassa tuun reissaamaan. Täällä aika lähellä meidän koulua on monia ihanilta kuulostavia paikkoja, esim. Aurangabad jossa voi bongata mini- Taj Mahalin :D Aattelin ehkä myös käydä visiteeraamassa pohjoisen aavikot ja suunnata pääkaupunkiin New Delhiin. Mikään ei oo kuitenkaan varmaa vielä, ja onhan tässä vielä koko joululoma aikaa miettiä.

Tuutko kesäksi Suomeen?
Joo tulen! Suomen UWC-yhdistys maksaa tiettyyn rajaan asti myös meidän lentoliput, joten ihan ilomielin hyödynnän sen mahdollisuuden. Ensi vuonna valmistumisen jälkeen aattelin kyllä jäädä Intiaan joksikin aikaa ja vain matkustella - jonkinlainen graduation trip siis, haha.

Onko sulla jotain suunnitelmia siitä, mitä aiot IB:n jälkeen?
Oon lähes 100% varma että vietän välivuoden. Miten vietän sen on vielä vähän pimennossa, mutta aattelin jonkinlaista vapaaehtoistyötä joko Etelä-Amerikassa tai Afrikassa. Haluisin kovasti myös palata takaisin Vietnamiin tai sitten asua vuoden Japanissa tai Ranskassa. Paljon on siis suunnitelmia mutta ensin pitää kuitenkin miettiä mistä ihmeestä saan haalittua rahaa niihin :D 

Mitä kaikkea aiot tehdä joululomalla?
NUKKUA JA SYÖDÄ. Absolutely.
Mutta siis niin ihan yleistä rentoutumista ja kavereiden näkemistä, ja mulla on itse asiassa aika paljon kouluhommia tehtävänä myös… Me lennetään jouluksi Lontooseen moikkaamaan mun siskoa, joten oon kyllä tosi innoissani jee!

Taisi venähtää aika pitkäksi tää vastauspostaus, hups... Kiitos kaikille jotka kyseli, oli kiva vastailla teidän kysymyksiin! Kolmas kokonainen päivä Suomessa ja kulttuurishokki, joka iski palatessa takaisin (nurinkurista? joo) alkaa olla jo hälvenemään päin. Lomaa mulla on jäljellä vielä reilut kolme viikkoa, mutta tuntuu ettei sekään riitä, haha. Mutta niin, muistakaa että kysymyksiä ja postausideoita ja ihan mitä tahansa saa aina heitellä :)

KYSY ASK पूछना

VIISI PÄIVÄÄ JA OON KOTONA!

Nöyrät pahoittelut tän blogin vähän kehnomman puoleisesta informaatioarvosta; lupaan skarpata ja kirjoittaa vähän asiallisempaa matskua kunhan pääsen Suomeen ja pääsen eroon UWC-elämän hektisyydestä sekä sen mukana tulevasta tunnemyrskystä. Nyt kuitenkin keskityn vikoista päivistä nauttimiseen koska mulla oli tänään vika koe eikä loppuviikoksi ole luvassa sen kummempia kouluhommia.
Ja tän takia siis kysymyspostausta kehiin jee! Pliis todistakaa etten oo väärässä ja että mulla on lukijoita, joilla on oikeesti jotain tyhjiä aukkoja UWC:hen liittyen. 

Hei te tulevat hakijat - ja kaikki muutkin: kyselkää ihan kaikkea mitä vaan tulee mieleen. Rakastan kysymyksiä, joten kommenttia vaan tulemaan ja teette mut super iloiseksi :D Toki kysyä saa aina heti kun jokin askarruttaa, mutta erillinen kysymyspostaus on ehkä kätevä tapa niittää useimmin kysytyt kysymykset yhteen :)
Aikaa on sanotaanko vaikkapa sunnuntaihin asti, jotta voin maanantaina jet lagisena vastailla teiän kysymyksiin!

Mun editoima ja osittain kuvaama video African & Middle East Regional Eveningista pari viikkoa sitten! Regional Eveningit on iltoja, jossa yleensä jokainen maanosa saa tilaisuuden esitellä omaa kulttuuriaan esimerkiksi show'n, ruokien ja leikkien avustuksella. Super kiinnostavia ja hauskoja häppeninkejä siis!